Fantasiaksi kutsutaan klassisessa musiikissa sävellystä, joka etenee mielikuvituksekkaasti ja vapaasti ilman tiukkaa muotorakennetta. Jos vapaa muodonta on fantasioiden erityispiirre, eivätkö melkein kaikki nykyään syntyvät musiikkiteokset käytännössä ole moisia? Vain harva meistä nykysäveltäjistä nimittäin kirjoittaa sonaatteja tai rondoja - fuugista puhumattakaan. 1900-luvun edetessä - muoto-opin ihanteiden hälvennyttyä - fantasioiksi nimetyissä teoksissa onkin pikemminkin korostunut mielikuvituksekas keksintä ja detaljien rikkaus.